Jaron paimennuspäivä ja näin se suunnin piirtein sujui 😀
Piip, piip. PIIP kuuluu ääni herätyskellosta ja viisarit osoittaa 5.20. Silmät eivät haluaisi vielä aueta ja ensimmäinen unen pöpperöinen ajatus, olenkohan ihan järkevä? On lauantaiaamu ja saisi nukkua pitkään, mutta ei, tämä järjetön nousee ylös aikaisemmin, kun arkiaamuna. Jostakin aivojen sopukasta tulee kuitenkin käsky, ylös nyt vaan, pesulle ja koirien kanssa lenkille. Aamulenkillä aivotkin piristyvät ja mieltä lämmittää ajatus siitä, miksi olenkaan herännyt näin aikaisin, tai miksi jotkut ovat jo lähteneet Mikkelin suunnalta ajamaan, kun minä vasta heräsin. Se on Woolmill´s kennelin eli Villaisten kasvattien yhteinen paimennuspäivä Swedun paimennuskoulussa, Woollandiassa, Somerolla.
Maatilan piha täyttyy autoista, joista purkautuu hymyileviä ihmisiä ja iloisesti häntää heiluttavia Collieita. Ilmojen haltijatar on meille suosiollinen, sillä aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Kello on hieman yli 8 ja ihmiset koirineen suuntaavat kulkunsa läheiseen metsään. Tutut ja tuntemattomat vaihtavat hyvät huomenet ja pikaiset kuulumiset. Koirat saavat hetken irrotella vapaana metsässä ja tervehtiä hekin toinen toistaan. Ajomatkan jälkeiset jäsenet on oiottu ja puoli yhdeksän jälkeen meitä odottaa ruhtinaallinen aamupala. Tarjolla on niin montaa sorttia, että lautanen ei meinaa riittää. Huone täyttyy iloisesta ilmapiiristä ja puheen sorinasta, tästä päivästä tulee hyvä päivä.
Aamupalan aikana saamme kuulla toiselta kouluttajaltamme hieman ohjeita paimentamisesta ja päivän aikataulusta. Mukana on yhteensä 17 Collieta, joista 14 on Woolmill´sin kasvattia. Koiramme jaetaan kahteen ryhmään ja jokainen koirakko pääsee ennen päiväruokailua tutustumaan kahdesti lampaisiin ja ruokailun jälkeen vielä kerran. Kouluttaja painottaa, että mihinkään ei ole kiire, annetaan koirien rauhassa tutustua lampaisiin. Vielä tänään, seuraavalla kerralla tai sitäkään seuraavalla kerralla ei varsinaista lampaiden ajamista ehkä tapahdu. Tänään on tarkoitus saada koirat kiinnostumaan lampaista. Homma täytyy hoitua ehdottomasti lampaiden ehdoilla. Koirat pidetään pitkässä hihnassa ja koirat eivät saa mitenkään vahingoittaa lampaita. Haukkumisesta oli myös puhetta. Olisi parempi, ettei koira haukkuisi lampaille niitä ajaessaan. Innostuneet haukahdukset ovat sitten ihan asia erikseen. Joukossamme oli suurin osa ihan ensikertalaisia, jokunen muutaman kerran paimentamista kokeillut ja yksi koirakko, joka harrastaa paimentamista kerran viikossa. Ohjeistettuna ja vatsat täynnä herkullista aamupalaa lähdimme hakemaan koiriamme, joko autosta tai mukana tuoduista häkeistä.
Päivän kohokohta oli käsillä, lampaisiin tutustuminen. Mitenköhän se oma koira niihin lampaisiin suhtautuu? Olimme aamupalan aikana jakaneet koirat kahteen ryhmään ja merkanneet listaan myös järjestyksen. Tehtäväksemme jäi huolehtia, että seuraava koirakko olisi aina valmiina edellisen lopettaessa. Molemmat aitaukset olivat lähekkäin, joten oli helppo seurata toistemme vuoroja. Ilmeisesti jokainen oli kuunnellut tarkkaan aamupalalla kouluttajaamme, sillä kukaan ei pitänyt aitauksessa kiirettä ja systeemimme toimi jouhevasti. Jokaiselle koirakolle oli hyvin aikaa aitauksessa ja kouluttajat antoivat rauhallisia ja selkeitä ohjeita aitauksen ulkopuolelta. Koiriemme ikähaitari oli 8 kuukaudesta 7,5 vuoteen. Kaikki koirat olivat kiinnostuneita lampaista ja nuorimmaiset olivat tosi päteviä. Tottahan toki välillä ehti pyörähtämään nurmen pläntillä, noutamaan aitauksesta löytyneen kepin tai vaikkapa poseeraamaan kameralle. Puhumattakaan niistä ilmaisista herkuista, joita oli tarjolla siellä täällä. Ne saivat ehdottomasti huomiota osakseen ja aika moni koira taisi jokusen lampaan papanan suuhunsa napata. Kaiken tämän oheistoiminnan lisäksi jokaisen koiran katse tarkentui lampaisiin, joita oli aitauksessa kerrallaan viisi. Koira pidettiin pitkässä liinassa ja kävelimme lampaiden takana. Välillä innostuttiin ottamaan juoksuaskeliakin. Tarkoituksena oli samalla harjoitella käskyjä, joten juokseminen toppuuteltiin odota-käskyllä ja heti kehuttiin, kun juoksu loppui. Kehumista annettiin rauhallisesti ja usein, kun koiran katse oli lampaissa. Toisella kerralla koirien kiinnostus lampaisiin kasvoi ihan selvästi. Ne taisi saada ahaa-elämyksen, hei mähän pystyn liikuttelemaan noita lampaita! Tyytyväisin mielin käytettiin koirat metsässä lenkillä ja kokoonnuttiin yhteen rupattelemaan ja odottelemaan perunoiden kypsymistä.
Ruokapöydän herkkujen jälkeen olisi voinut hyvinkin ottaa pienet nokoset, olo oli ihanan raukea. Vaan vielä oli jokaisella yksi aitausvuoro jäljellä. Hieman sitä mietiskeli, josko ne koiratkin ovat jo väsähtäneitä ja jaksavatko enää keskittyä. No siinä suhteessa olin kyllä täysin väärässä. Kolmannella kerralla koirilta irrotettiin hetken päästä hihna ja joutuivat ihan itse miettimään, mitä tässä oikein on tarkoitus puuhata. Omistaja kulki lampaiden joukossa ja kouluttaja tuli aitaukseen mukaan huolehtimaan, ettei koira tule liian lähelle lampaita. Haettiin oikeata välimatkaa lampaisiin ja annettiin käskyjä ja kehuja. Oikein näki, miten koiran aivot raksutti. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla ja sellainen sovittiinkin jo elokuulle. Ennen kotimatkalle lähtöä kasvattaja Tuula Tanskanen otti porukasta vielä yhteiskuvan. Muistoksi hienosta päivästä jokainen sai vielä paimennusdiplomin ja koirille puruluun. Päivä oli rennon leppoisa ja porukka hyvän tuulista. Annoimme lämpimät kiitokset Woollandian kouluttajille ja isäntäväelle ruoasta.
Kaikki tämä alkoi jokunen kuukausi takaperin Face Bookissa Woolmill´sin omassa ryhmässä. Kasvattien yhteistä paimennuspäivää ehdotti Kerstin Nordström, joka harrastaa koiransa Jennan kanssa paimennusta Woollandiassa kerran viikossa. Kerstinin ehdotus sai innostuneen vastaanoton ja hän ryhtyi tuumasta toimeen. Tämä oli nautinnollista yhdessäoloa Collieidemme kanssa, josta jäi hyvä mieli ja mukavat muistot. Kiitos kaikille mukana olijoille, oli mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Kiitos Kerstin ja kasvistäti Tuula, joka hyöri molempien aitausten väliä ikuistaen kamerallaan kasvattiensa päivän kulkua. Voin vain kuvitella, miten upealle kasvattajasta tuntuu nähdä yhdellä kertaa näin monta omaa kasvattiaan ja katsoa sitä oman työnsä tulosta. Paikalla oli myös ”kasvattajan kasvattajat” Riitta ja Seppo Berggen Finn Arrow Kennelistä, jotka saivat myös nähdä oman kasvattinsa jälkeläisiä ja olipa vielä Woolmill´sin kahden kasvatin yhteinen jälkeläinen Taru Kalkaksen Rocking Flame pentueesta. Minulle itselleni, kuin pisteenä i:n päälle, sain nähdä oman urokseni Merry Moonray´s kasvatin jälkeläisiä, joten ilmassa oli suurta jatkumon tuntua.
Lopuksi voin kysyä itseltäni uudestaan, onko mitään järkeä herätä vapaaehtoisesti viikonloppuna näin aikaisin? Aivan, olisi ollut järjetöntä olla heräämättä kukonlaulun aikaan.
Valokuvat on ottanut kasvistäti Tuula Tanskanen.
Sai se Jarokin juonesta kiinni 🙂
Kummia otuksia tuolla aitauksessa!
Iloiset paimenet omistajineen.
